Operation: Last Chance.ARTICLES
 
 
 
8.2.2019 13.45 nurmijarvenuutiset.fi
SS-selvitys julki: "Suomalaiset vapaaehtoiset osallistuivat hyvin todennäköisesti juutalaisten surmiin" – pitäviä todisteita ei löytynyt

Saksalaisissa SS-joukoissa palvelleet suomalaiset osallistuivat "hyvin todennäköisesti" juutalaisten, muiden siviilien ja sotavankien surmaamiseen itärintamalla toisessa maailmansodassa.

Suomalaiset SS-miehet miehet suhtautuivat tähän toimintaan pääosin kielteisesti.

Näin todetaan Kansallisarkiston selvityksessä suomalaisten SS-miesten osallisuudesta juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamiseen vuosina 1941–1943.

Selvitys ei löytänyt yksityiskohtaisia tietoja suomalaisten SS-vapaaehtoisten osallisuudesta teloituksiin.

– Suomalaiset eivät hyökkäyksen alussa tienneet saksalaisten tuhoamistavoitteista. Pääsääntöisesti suomalaiset suhtautuivat tähän toimintaan kielteisesti, toteaa Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva.

Yhteensä 1408 suomalaista vapaaehtoista palveli Waffen SS:n Wiking-divisioonassa vuosina 1941–1943. Näiden miesten motiiveista on käyty vilkasta keskustelua.

Dosentti André Swanström arvioi 2018 julkaistussa Hakaristin ritarit -kirjassaan, että miehistä merkittävä osa oli poliittisilta näkemyksiltään fasisteja ja heidän motiivinsa lähteä Waffen-SS:ään oli nimenomaan kansallissosialistinen, antisemitistinen ideologia.

Kansallisarkiston pääjohtaja Nuorteva ei yhdy tähän näkemykseen.

– Suomalaisten taisteluhalu suuntautui ennen muuta Neuvostoliittoa vastaan. Sen taustalla olivat talvisodan kokemukset ja Neuvostoliiton taholta koettu uhka. Suomalaisten lähtötilanne poikkesi useimpien muiden maiden SS-vapaaehtoisiksi värvääntyneiden tilanteesta. Suomen tarkoituksena oli saada sotilaskoulutusta suomalaisille joukoille. Tämän määräaikaisen koulutuksen jälkeen oli sovittu heidän palaavan osaksi Suomen armeijaa. Norjalaiset, tanskalaiset, hollantilaiset ja belgialaiset vapaaehtoiset tulivat Saksan miehittämistä maista ja värväytyivät tietoisesti miehittäjän armeijaan, Nuorteva kuvailee suomalaisten osallistumisen motiiveja kansallissosialistisen Saksan idän sotaretkeen.

Swanströmin mukaan suomalaisten SS-miesten kirjeenvaihdosta nousee esiin sensuroimaton uho ja usko natsiaatteeseen. Kirjeet paljastavat Swanströmin mukaan heidän paitsi tienneen keskitysleireistä myös osallistuneen sotarikoksiin.

SS-keräilijä Jouko Laitinen on puolestaan korostanut, ettei lähteistä löydy selviä todisteita sellaisista teoista, jotka tukisivat väitteitä suomalaisten rötöksistä. Hän myös korostaa, etteivät suomalaiset olleet missään tekemisissä keskitysleirien kanssa.

– Joissakin (SS-miesten) kirjeissä kerrotaan saksalaisten ampuneen juutalaisia. Lisäksi joissakin tapauksissa käy ilmi, että suomalaiset olivat kieltäytyneet juutalaisten ampumisista. Sen sijaan sellaista melko normaalia sodankäyntiin liittyvää rehvastelua kirjeissä kyllä esiintyy, Laitinen kertoi Keski-Uusimaalle viime vuonna.

Jussi Nuortevan mukaan päiväkirjoissa surmaamisista ja väkivallanteoista kerrotaan usein peitellysti. Selvityksen mukaan päiväkirjat kertovat kuitenkin kiistattomasti, että vapaaehtoiset olivat tietoisia surmaamisista.

– Kaikkiin näihin ryhmiin kohdistuneista väkivallanteoista on useita mainintoja. On kuitenkin vaikea päätellä, kuinka hyvä kokonaiskuva suomalaisilla on ollut tapahtumista, selvityksen tiivistelmässä todetaan.

Kansallisarkiston selvityshanke lähti liikkeelle, kun juutalaisten Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff lähestyi tammikuussa 2018 tasavallan presidenttiä Sauli Niinistöä ja pyysi Suomea laatimaan selvityksen Waffen SS:n Wiking-divisioonassa vuosina 1941–1943 palvelleiden suomalaisten osuudesta juutalaisten surmaamiseen.

Hankkeen tutkijana toimi professori Lars Westerlund ja tutkimusapulaisena filosofian maisteri Ville-Pekka Kääriäinen.

Selvityksessä oli käytettävissä kaikkiaan 76 Waffen SS:n Wiking-divisioonan suomalaisen vapaaehtoisen päiväkirjat.

Merkittäviä täydennyksiä saatiin ulkomaisista arkistoista Venäjältä, Ukrainasta, Saksasta, Hollannista ja Pohjoismaista.

Samalla käytiin läpi erittäin suuri määrä Suomessa olevia viranomais- ja yksityisarkistoja, kirjeenvaihtoa, valokuvia, sanoma- ja aikakauslehtien kirjoituksia ja artikkeleita, muistelmia sekä olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta.

Selvityksessä oli myös aineistoa, jota ei ole ollut aikaisempien tutkimusten käytössä.

nurmijarvenuutiset.fi