|
Kansallisarkiston perjantaina julkaistun selvityksen mukaan suomalaiset vapaaehtoiset syyllistyivät SS-joukoissa vuosina 1941–1943 sotarikoksiin.
”Suomalaiset eivät hyökkäyksen alussa tienneet saksalaisten tuhoamistavoitteista. He osallistuivat hyvin todennäköisesti osana saksalaista SS-sotilasjoukko-osastoa juutalaisten, muiden siviilien ja sotavankien surmaamiseen. Pääsääntöisesti suomalaiset suhtautuivat tähän toimintaan kielteisesti”, sanoo Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva.
Selvityksen mukaan suomalaisten sotilaiden päiväkirjat kertovat kiistattomasti, että vapaaehtoiset ovat olleet tietoisia juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamisista.
”On kuitenkin todettava, että käytössä ollut lähdeaineisto ei anna riittävän yksityiskohtaisia tietoja yksittäisten tapahtumien tarkaksi arvioimiseksi”, tutkimuksessa todetaan.
Englanniksi julkaistuun 248-sivuiseen kirjaan The Finnish SS-volunteers and atrocities 1941–1943 on kuitenkin päätynyt muutamia kuvauksia suomalaissotilaiden toimista.
Esimerkiksi joulukuussa 1942 suomalaisia pioneereja oli mukana teloittamassa seitsemää siviiliä ja viittä Venäjän armeijan karkuria Tolskumin kylässä. SS-vapaaehtoisena palvelleen Jaakko Hintikan päiväkirjassa kerrotaan, miten teloitettavat vietiin kukkulalle, jossa heidät ammuttiin.
”Nuorin oli 17-vuotias ja seuraava 20 vuotta, muut vanhempia miehiä partoineen. Viimeisenä ammuttiin nuorin. Ensin hän peitti muut maalla ja sen jälkeen oli hänen vuoronsa”, kuvaus kuuluu kirjan englannista suomeksi käännettynä.
Selvityksen mukaan suomalaisia SS-vapaaehtoisia on edelleen hengissä kahdeksan. Heitä ei haastateltu tutkimusta varten.
”Heistä kenenkään osalta lähteissä ei ole mainintoja osallistumisesta väkivaltaisuuksiin”, Nuorteva kertoo.
Tutkimuksessa käytetystä aineistosta ei yleensä ilmene sitä, kuka toimi käskynantajana tai ketkä osallistuivat surmaamisiin. Käskyjä antaneet olivat kesän 1941 hyökkäyssodan aikana saksalaisia upseereita.
Selvityksen tehnyt Lars Westerlund on perehtynyt muun muassa 76:n suomalaisvapaaehtoisen päiväkirjoihin. Niissä kerrotaan surmaamisista ja väkivaltaisuuksista, mutta ”usein peitetysti”.
Käytössä olleista lähteistä on kuitenkin pystytty selvittämään, missä yksiköissä suomalaiset palvelivat ja mihin väkivaltaisuuksiin joukko-osastot syyllistyivät.
Kansallisarkiston tutkimus muistuttaa, että SS-divisioona Wikingin sotilaat syyllistyivät muiden saksalaisten divisioonien tavoin tuhoamistoimintaan.
Westerlundin mukaan on mahdotonta sanoa tarkasti, miten moneen murhaan juuri suomalaiset syyllistyivät. Hän kuitenkin huomautti, että pelkästään kesällä 1941 SS-divisioona Wikingin marssireitillä Ukrainassa surmattiin yli 10 000 siviiliä.
Tutkimuksessa selvitettiin myös suomalaisten vapaaehtoisten asenteita kansallissosialismiin. Havaintojen mukaan sotilaiden joukossa oli pieni ydinryhmä, joka pyrki levittämään kansallissosialistista aatetta vapaaehtoisten joukossa.
”Antisemitistisiä näkemyksiä ilmeni sotilaiden sodan aikana pitämissä päiväkirjoissa vain muutamissa tapauksissa, selvästi vähemmän kuitenkin kuin juutalaisten julmaan kohteluun kriittisesti suhtautuvia kommentteja”, tutkimus toteaa.
Englanniksi julkaistuun 248-sivuiseen kirjaan The Finnish SS-volunteers and atrocities 1941–1943 on kuitenkin päätynyt muutamia kuvauksia suomalaissotilaiden toimista.
Esimerkiksi joulukuussa 1942 suomalaisia pioneereja oli mukana teloittamassa seitsemää siviiliä ja viittä Venäjän armeijan karkuria Tolskumin kylässä. SS-vapaaehtoisena palvelleen Jaakko Hintikan päiväkirjassa kerrotaan, miten teloitettavat vietiin kukkulalle, jossa heidät ammuttiin.
”Nuorin oli 17-vuotias ja seuraava 20 vuotta, muut vanhempia miehiä partoineen. Viimeisenä ammuttiin nuorin. Ensin hän peitti muut maalla ja sen jälkeen oli hänen vuoronsa”, kuvaus kuuluu kirjan englannista suomeksi käännettynä.
Selvityksen mukaan suomalaisia SS-vapaaehtoisia on edelleen hengissä kahdeksan. Heitä ei haastateltu tutkimusta varten.
”Heistä kenenkään osalta lähteissä ei ole mainintoja osallistumisesta väkivaltaisuuksiin”, Nuorteva kertoo.
Tutkimuksessa käytetystä aineistosta ei yleensä ilmene sitä, kuka toimi käskynantajana tai ketkä osallistuivat surmaamisiin. Käskyjä antaneet olivat kesän 1941 hyökkäyssodan aikana saksalaisia upseereita.
Selvityksen tehnyt Lars Westerlund on perehtynyt muun muassa 76:n suomalaisvapaaehtoisen päiväkirjoihin. Niissä kerrotaan surmaamisista ja väkivaltaisuuksista, mutta ”usein peitetysti”.
Käytössä olleista lähteistä on kuitenkin pystytty selvittämään, missä yksiköissä suomalaiset palvelivat ja mihin väkivaltaisuuksiin joukko-osastot syyllistyivät.
Kansallisarkiston tutkimus muistuttaa, että SS-divisioona Wikingin sotilaat syyllistyivät muiden saksalaisten divisioonien tavoin tuhoamistoimintaan.
Westerlundin mukaan on mahdotonta sanoa tarkasti, miten moneen murhaan juuri suomalaiset syyllistyivät. Hän kuitenkin huomautti, että pelkästään kesällä 1941 SS-divisioona Wikingin marssireitillä Ukrainassa surmattiin yli 10 000 siviiliä.
Tutkimuksessa selvitettiin myös suomalaisten vapaaehtoisten asenteita kansallissosialismiin. Havaintojen mukaan sotilaiden joukossa oli pieni ydinryhmä, joka pyrki levittämään kansallissosialistista aatetta vapaaehtoisten joukossa.
”Antisemitistisiä näkemyksiä ilmeni sotilaiden sodan aikana pitämissä päiväkirjoissa vain muutamissa tapauksissa, selvästi vähemmän kuitenkin kuin juutalaisten julmaan kohteluun kriittisesti suhtautuvia kommentteja”, tutkimus toteaa.
Toisen maailmansodan sotarikollisia jäljittävän Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff pyysi selvityksen tekemistä tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä vuosi sitten tammikuussa.
Tuolloin Zuroffille vastattiin, että Suomi tekee asiasta ”riippumattoman, tieteelliseen tutkimukseen perustuvan selvityksen”.
Keskustelu suomalaissotilaiden toimista Waffen-SS-joukoissa kiihtyi viime syksynä, kun kirkkohistorian dosentti André Swanström julkaisi kirjansa Hakaristin ritarit.
Perjantaina Swanström kertoi mahdollisesti jatkavansa joskus SS-miesten tutkimista. Hän kannusti työhön venäjän kieltä hallitsevia tutkijoita, joille riittäisi työsarkaa Venäjällä ja Ukrainassa.
HS:lle Swanströmin kirjan arvioineen historioitsija Oula Silvennoisen mukaan ”Swanström osoittaa vastaansanomattomasti, että totuttu tarina suomalaisista SS-vapaaehtoisista on ollut liian hyvä ollakseen totta”.
Silvennoisen mukaan suomalaisen SS-liikkeen historiankirjoitus oli siihen asti keskittynyt lähinnä vapaaehtoispataljoonaan ja sen sotatiehen. Taustalla vaikutti professori Mauno Jokipiin vuonna 1968 julkaisema Panttipataljoona-kirja.
Jokipiin tutkimusta ei mainittu lainkaan Kansallisarkiston selvityksessä.
”Arvovaltaisen tutkijan SS-veteraanien kanssa tiiviissä yhteistyössä luoma kuva on siitä lähtien saanut hallita kenttää yksin. Jokipiin avoimesti ilmaisema tavoite kuvata suomalaiset SS-vapaaehtoiset ’sotilaina siinä missä muutkin’, oli otettu suoraan sodanjälkeisestä Waffen-SS-apologiakirjallisuudesta”, Silvennoinen kirjoitti. Apologia tarkoittaa puolustuspuhetta.
HS haastatteli tämän jälkeen Veljesapu-yhdistystä johtavan Pekka Kääriäisen, joka ilmoitti Swanströmin sekoittavan kirjassaan ”vellit ja jauhot”.
”Eniten minua koko kirjassa häiritsee, että se on irrotettu ajasta. Swanströmin johtopäätökset olettamien pohjalta ovat vääriä. En myöskään löydä siitä mitään uutta. Kaikki on ollut tiedossa ja tutkijoiden käytössä”, Kääriäinen sanoi.
Veljesavun jäsenet ovat lähinnä entisten SS-miesten sukulaisia. Vuosina 1941–1943 Saksan Waffen-SS-joukoissa oli noin 1 400 suomalaismiestä.
Kääriäisen isä oli SS-mies Keijo Kääriäinen (1923–2001), jonka päiväkirjat ovat olleet historiantutkijoiden käytössä.
Perjantaina julkistettua selvitystä varten Kansallisarkistossa perustettiin projektiryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Kansallisarkiston pääjohtaja Nuorteva ja varapuheenjohtajana tutkimusjohtaja Päivi Happonen.
Muut jäsenet ovat professori Pia Letto-Vanamo Helsingin yliopistosta, professori Kimmo Rentola Helsingin yliopistosta, professori Vesa Tynkkynen Maanpuolustuskorkeakoulusta, apulaisprofessori Antero Holmila Jyväskylän yliopistosta, dosentti André Swanström ja dosentti Oula Silvennoinen, joka toimii Holokaustin uhrien muisto -yhdistyksessä.
hs.fi
|
